Suuruudenhullua tuhlausta! Nekin rahat voitaisiin käyttää vaikka vanhusten vaippoihin”, totesi rouva toiselle rouvalle kaupungin bussissa. “Kuka siellä edes käy?”
“Minä!”, vastasi penkkiriviä taaempana istunut siskoni. Hän oli 5-vuotias.
Rouva ei puhunut Guggenheim-museosta, Keskusareenasta eikä pikaraitiovaunuista. Hän puhui Tampere-talosta. Elettiin vuotta 1988, jolloin sitä vasta rakennettiin. Ja jolloin sitä vielä vastustettiin.
Siskostani kasvoi ammattimuusikko, joka on pitänyt lupauksensa. Hänen lisäkseen Tampere-talossa vierailee vuosittain neljännesmiljoona kulttuuria janoavaa ihmistä, jotka jättävät kaupunkiin huomattavan määrän riihikuivaa rahaa.
Kongresseista, konserteista, messuista ja muista tapahtumista on tullut merkittävä osa kaupungin elämää: sekä taloudellisesti että kulttuurillisesti. Tuskin kukaan enää ajattelee, että Tampere-talo olisi pitänyt jättää pystyttämättä.
Kun julkisuudessa keskustellaan mistä tahansa mittavasta investoinnista, joka tehdään kenen tahansa rahoilla, heräävät vaippaihmisten epäluulot.
Vaippaihmisten mielestä pikaraitiotiet ja muut infrastruktuurihankkeet ovat tuhlausta, mutta kulttuurihankkeet vasta tuhlausta ovatkin. Heidän mielestään jokainen liikenevä sentti pitäisi käyttää tässä, nyt ja heti julkisten hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.
Jos vaippaihmiset saisivat päättää, joka niemessä, notkossa ja saarelmassa olisi vanhainkoti täynnä tuoreita vaippoja ja kolme hoitajaa yhtä vanhusta kohti. Mutta kaupunkien katujakaan ei “turhaan kivettäisi”, koska senkin rahan voisi käyttää lasten päiväkotipaikkoihin ja -vaippoihin ja sotiemme veteraanien kuntoutukseen.
Tähän tapaan kommentoidaan Helsinkiin kaavailtua Guggenheim-museota keskustelupalstoilla:
“Vaihtoon tuollaista suunnittelevat poliitikot! Näilläkin rahoilla voitaisiin laittaa suomalaisten vanhusten ja lasten asiat kuntoon tai sitten käyttää ne lumien poistoon. ”
“Tälläistä suunnitellaan, vaikka vanhukset mätänevät vaippoihinsa ja lapsilta karsitaan opetusta.”
“Mammuttitauti! Ei olla köyhiä eikä kipeitä, kun ’taide’-roskaan pitää rahaa upottaa miljoonatolkulla, mutta annapas olla, kun…”
Jotakuinkin samoja argumentteja käytetään, kun Tampereella vastustetaan Keskusareenan ja toimistotalojen rakentamisesta junaradan päälle.
Vanhustenhoito, päivähoitopaikat ja muut peruspalvelut ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Vaippaihmiset ovat aivan oikeassa, mutta keinojen suhteen he ovat aivan väärässä.
Jokaista liikenevää senttiä ei voi työntää kädestä suuhun tai edes kädestä vanhusten vaippahankintoihin, vaikka se kenties kaunis ajatus olisikin. Hyvinvointia tulevina vuosina tahkoaviin mittaviin rakennusprojekteihin on syytä investoida rohkeasti ja riemumielin. Ihan jo sen vuoksi, että hankkeiden välillisesti tuottamalla verokertymällä voidaan ostaa meille tulevaisuuden vanhuksille vaippoja.
Tämän kirjoituksen voi kuitata sillä, että päätoimittaja kärsii mammuttitaudista.
Seppo Honkanen
aviisi 